Kosketustaulujen kestävyys arkikäytössä

Hissillisessä tauluversiossa lähitykki kulkee nostoissa ja laskuissa mukana. Uusia kalibrointeja ei tarvita, vaikka tauluja liikutellaan.

Kosketustaulut tulevat todella erityislaatuisiin olosuhteisiin eli niiden tulee kestää lasten ja nuorison ”kovakouraistakin” käsittelyä. Esitystaulut ovat perinteisesti olleet opettajien ja kouluttajien apuvälineitä ”steriileissä/vakioiduissa” olosuhteissa. Arkipäivä on osoittanut, että aktiivitaulun taulupintaa kohti saattaa välillä lentää jalkapallon lisäksi jopa koulureppu terävine osineen! Osa tauluista kestää tämänkin moitteettomasti; toisten kalvopinnat eivät tätä suvaitsekaan.

Jossain siirtymävaiheessa oli oleellista, että taulut voisivat toimia myös entiseen malliin valkotauluina huopakynillä kirjoitettaessa. Kokemus osoitti nopeasti, että tätä ominaisuutta ei juurikaan tarvita. Taululle kirjoitetaan erittäin sujuvasti tauluohjleman ”huopakynillä”, pintaa naarmuttamatta tai likaamatta. Meillä jätettiin kosketustaulun molemmin puolin sekä vanhaa liitutaulua (ruudukko-osuus siitä) sekä perinteinen valkotauluosuus käyttöön. Tarve niille alkaa vähentyä päivä päivältä! Näin ollen koko luokkahuoneiden ns. huonekortti menee uusiksi, ja perusparannuskohteissa sekä uudisrakentamisessa tulee huomioida kosketustaulujen mukaantulo. Se vaikuttaa mm. taulunaluskaappien sijoitteluun, jos halutaan hissillisiä tauluversioita.

Sen lisäksi johdotus, koko luokan muu AV/TVT/digi-tekniikka ja siis kaiken kaikkiaan uusi teknologia tulee sitoa kattavaksi ja tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Johtovedot tietokoneesta ja dokumenttikamerasta tykkiin ja itse tauluun täytyy toteuttaa laadukkailla piuhoilla ja mahdollisimman lyhyen reitin kautta. Kuvanlaatu kärsii huomattavasti, jos 5 metrin sijaan piuhan pituus on esim. 10 metriä. Signaalia häiritsevät muutkin tekijät tulee minimoida. Laitehankinnoissa tulisi kuulla maahantuojan suosituksia taulun/tykin/dokukameran yhteensopivuudesta ja tehdä ”kokonaispakettihankintoja”. Tietokoneen näytönohjaimen (resoluution ja kuvasuhde) tulee tukea tykin parasta suorituskykyä. Unohtaa ei sovi entisten tauluvalojen, loisteputkien tuottamaa IRR-säteilyä, mikä saattaa haitata taulutekniikan langatonta yhteyttä ja varsinkin datatykkien kauko-ohjauksen toimintaa. Jopa pistorasioiden ns. vaihe-erot tulee huomioida yhteenkytkettyjen av-laitteistojen osalta.

Taulupintojen puhdistus sensijaan jää edelleen jäljelle. Ne likaantuvat rasvaisista sormenjäljistä nopeasti, mikä haittaa ”kirkasta näkyvyyttä”. Meillä laitoshuolto kielsi siivoojia koskemasta tauluihin lainkaan. Siivoojat olivatkin aluksi tyytyväisiä työmäärän vähentyessä; perinteisiä liitutauluja kun ei enää tarvinnutkaan ”luuttuta”. Muutosprosessissa pitää siivoojienkin työn mitoitus tehdä uusiksi, sillä parhaat taulut sallivat (miedoilla) pesuaineilla päivittäisen pesun/puhdistuksen. Kello-Kallet siis taas paikalle tsekkaamaan siivoojien uusiutunut työaikatilanne. Tämän ”siivousystävällisyyden” huomioimisenkin osalta tauluissa löytyy eroja! Siivoojille lisäduunia aiheuttavat datatykit, mitkä pölyyntyvät muutamassa kuukaudessa palovaarallisen pölykerroksen alle. Jos tykki on luokan keskiosassa katossa tai lähitykkinä pään yläpuolella, niin puhdistustyöhön tarvitaan aivan eri työaikamitoitus.

Huomionarvoista on myös luokan ”pimennysominaisuudet”. Tämä taas menee tilahallinnon huomioitavaksi. Kevätauringon paisteessa olemme huomanneet, että ikkunoiden sälekaihtimet eivät riitä luokkatilan riittävään ”hämärtämiseen”. Olemme joutuneet säätämääm datatykkien asetuksia kirkkaammalle teholle, kuin mitä talviaikaan oli tarvetta. Tämä taas tarkoittaa projektoreiden kalliiden lamppujen käyttöiän lyhentymistä. Niinpä luokkkiin kunnon pimennysverhot ainakin luokan etuosan ikkunoihin, ja säästetään sitten uuden tekniikan käyttökustannuksia.

Taulun kirkkaus/valoisuus puolestaan poikii uusia ongelmia. Taulut ovat lähes koko päivän käytössä ja oppilaat tuijottavat kirkasta, valkoista taulua usean tunnin ajan vuorokaudessa. Useammatkin huolestuneet huoltajat ovat kertoneet sen ”sattuvan” lasten silmiin. Ainakin kaksi oppilaistani on tälläkin hetkellä jonossa silmälääkärille. Mitään factaa tauluvalon vaikutuksista en ole kuitenkaan käsiini saanut. Ongelmaan on tietty ratkaisuna se, että datatykki olisi päällä vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Mitä siten tykännee tykin lamppu, jos sitä kovin usein sammutellaan ja käynnistellään? Tämä valo-ongelma ei tokikaan ole taulun tuoma; sama valoisuus oppilaiden edessä on ollut jo vuosia dokukameroiden ja tykkien käytön alkamisesta lähtien.

2 responses to this post.

  1. Posted by Suvi Saarikko on marraskuu 1, 2011 at 1:14 pm

    Hei!
    Varmaankin olette jo huomanneet, mutta tykin saa väliajoiksi myös ”blankille” tai ”no showlle” eli silloin lamppua säästetään, mutta tykkiä ei laiteta pois päältä ja taulunäkymä pimenee tarvittavaksi ajaksi.

    terkuin Suvi Saarikko

    Vastaa

  2. Tykissä on tosiaankin tämä ominaisuus, sitä vain tulee käytettyä valitettavan vähän. Jokaisella tunnilla kuitenkin jossain vaiheessa (ja melko paljonkin) käytetään niin dokumenttikameraa, tauluohjelmaa kuin tietokoneen näkymää, joten ”pimentäminen” on jäänyt vähäiselle. Pitäisi vain ottaa se tavaksi. Dokumenttikamerasta tulee toisinaan valittua ”pimeä” vaihtoehto. Yritän pitää dokumenttikamerassa värillistä ”taustapaperia” ja tauluohjelmassa värillisiä taustasivuja, jotta häikäisyvaikutus olisi pienempi; tykin lampun käyttöikään sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä.

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: